Jatkanpas vielä vähän kielipoliisiutta tuon edellisen postauksen aihepiireistä. Matti Vanhanen, joka on nyt ollut jo monta tuntia ex-pääministeri, toisteli viime viikonlopun puoluekokouspuheessaan sitä, miten epäkiitollista on ollut olla tekemässä välttämättömiä päätöksiä. Vanhanen viittasi varsin selvästi ainakin ydinvoimaan, Kreikka-apuun sekä yritykseen pidentää työuria. Kaikista on tullut ikävää kritiikkiä ja varmasti tuntuu haljulta seistä tuollaisten päätösten takana, kun aplodeja ei kuulu oikein mistään.
Josta tuli mieleen, että onko politiikassa välttämättömiä päätöksiä? Välttämätönhän on sellainen päätös, jota ei voi tehdä toisin. Jos välttämättömiä valtiollisia toimenpiteitä on olemassa, niin tarvitaanko niihin johtaviin päätöksiin poliittisia ratkaisuja? Eikös homman voisi hoitaa virkamiestyönä?
Poliitikkojen tehtävä on määrittää kehityksen suuntaa, mutta jos käy niin hassusti, että suunnan määrittääkin poliitikkojen nenän edessä joku muu, minkä vuoksi tarvitaan välttämättömiä päätöksiä, niin silloin niitä tekemään ei tarvita poliitikkoja. Tämä on kai aika loogista. Ei poliitikkoja tarvita opettamaan ala-astelaisille matematiikkaa. Poliitikkoja tarvitaan määrittelemään, tarvitseeko koulussa ylipäätään opiskella matematiikkaa. Edustuksellinen demokratia toimii niin, että kansan valitsemat poliitikot määrittelevät kansalta saaduin oikeuksin kehityksen suunnan ja kaikkien on sitten välttämätöntä sopeutua näihin linjauksiin. Jos korkeinta poliittista valtaa tässä maassa käyttävä henkilö kokee, että jokin – EU, globalisaatio, kansainvälinen kauppa, vaihtotase, huoltosuhde tms. – on vienyt häneltä vallan, ja että hänen tehtävänsä on vain toimia vääjäämättömyyden leimasimena, niin silloin on todellakin korkea aika vaihtaa henkilöitä.
Sivusto makaa Wordpressin ja Blueprintin päällä. Muusta vastaa Teemu Palokangas 2008-2011. Ota yhteyttä.