Lobbausta, markkinointia ja julkista palvelua

Mika Lintilän (kesk.) johtama YLEn rahoitusta ja asemaa pohtiva työryhmä on Hesarin mukaan kallistumassa veropohjaisen YLE-maksun kannalle. Mukavaa, että salamyhkäisyyden verho raottuu edes hiukan. Mielestäni on paikallaan, että pohdinnat julkisen palvelun roolista olisivat niin julkisia kuin mahdollista. Viime kerralla, kun Seppo Niemelän työryhmä pohti YLEn asioita 2003–2004, poliitikot torppasivat kaikessa hiljaisuudessa työryhmän ehdottaman kansalaisuuskorostuksen pois laista. Siitä lähtien YLEn velvollisuus onkin ollut palvella kansalaisten sijaan jokaisia. Tämä jokaisuuskorostus sopii hyvin maailmankatsomukseen, jonka mukaan media on ensisijaisesti kaupallista toimintaa ja yleisöt ovat kuluttajia. Vähän kehnommin se sopii ajatukseen siitä, että viestintä olisi tärkeä osa yhteiskunnan ja kulttuurin toimintaa, jossa yksilöillä on muitakin kuin kuluttamiseen liittyviä tarpeita ja toiveita.

Tällä(kin) kertaa kaupallinen puoli lobbaa kovaa. Vaikka YLElle tilitettävät toimilupamaksut on lakkautettu ja kytky julkisen palvelun ja kaupallisen toiminnan välillä on katkaistu, on YLEn silkka olemassaolo alkanut nyt suututtaa. Suuttumus YLEen materialisoitui kiistassa YLEn uutismateriaalin käytöstä näyttötauluilla. Kiista odottaa nyt Euroopan komission kantaa. Kaupallisten toimijoiden mielestä YLE on markkinahäirikkö, joka häiritsee kilpailua. YLEn kanta taas on ollut se, että YLEn näkyvyys näyttötauluilla on hyvää markkinointia. Molemmat kannat ovat toki väärin. Lupamaksajien varoin kustannetun materiaalin näyttäminen ilmaiseksi ei ole markkinahäirintää eikä markkinointia vaan – tadaa – julkista palvelua. Jos dynaaminen markkinalogiikka ei pysty pistämään jähmeälle julkiselle palvelulle kampoihin tällaisessa perustoiminnassa niin mihin kaupallisia toimijoita ylipäätään tarvitaan?

Täältä amerikkalaisesta perspektiivistä julkinen palvelu vaikuttaa todella hyvältä idealta. Markkinat voivat toki luoda mediajärjestelmän, mutta isossakaan maassa sillä ei luoda kovin kummoista järjestelmää. Saati sitten alta kuuden miljoonan ihmisen Suomessa, jossa pelkästään YLEn uutiset tuntuvat vaarantavan kaupallisen median toiminnan.