Käytän itse mielelläni sanaa kansalainen. Se ei ole kuitenkaan kovin trendikästä. Kahdesta journalismia ja tiedonvälitystä säätelevästä keskeisestä ohjeistosta sana kansalainen onkin riisuttu pois aivan vastikään. Toinen on Journalistin ohjeet (2005) ja toinen YLE Laki (2005, 7§).
YLE Laissa sana kansalainen on joko kierretty kokonaan tai sitten korvattu sanalla jokainen. Miksi ihmeessä? Seppo Niemelä tietää.
Seppo Niemelän johtama työryhmä oli vastuussa uuden YLE Lain valmistelusta ja halusi itse asiassa korostaa kansalaisuusnäkökulmaa aiempaa enemmän. Poliittisessa prosessissa kansalainen kuitenkin revittiin pois laista. Tämä kummallisuus aiheutti hänessäkin kolumnikirjoituksen mittaista ihmettelyä loppuvuodesta 2005. Niemelä oli saanut myös tietää sen hämmentävän syyn, miksi sanasta lainsäädäntöprosessissa luovuttiin. Peruste oli se, että sana "kansalainen syrjii niitä Suomessa asuvia, jotka eivät ole Suomen kansalaisia." Öhm. Siis: jos julkisen palvelun yleisradioyhtiö kohtelee yleisöjään kansalaisina, se syrjii niitä yleisön osia, jotka eivät ole Suomen kansalaisia ja siksi sen ei tule ymmärtää yleisöjään lainkaan kansalaisina vaan ihan vaan jokaisina. Öhm.
Journalistin ohjeiden päivityksen taustalla olevaa prosessia en tunne. Lieneeköhän taustalla Sananvapauslaki (2004), joka tuli voimaan juuri ennen Journalistin ohjeiden uusimista? Uusimuotoisissa journalistin ohjeissa korostetaan nyt "sananvapautta" ja "jokaisen oikeutta vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä" (2005) sen sijaan, että turvattaisiin vanhakantaisesti "kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta" (1992). Onhan se tietysti kivaa, että Kekkosen terveystietoja ei voisi enää salailla toimittajien olennaisuusharkinnan nimissä, mutta jos tavallinen kansalainen haluaisi maksaa parisataa euroa vuodessa sanomalehden tekijöille ja toiset parisataa YLElle siitä, että joku edes vähän pohtisi asioiden olennaisuutta, niin se olisi myös kauhean kivaa.
